Ennen varsinaista konsertin alkua lavalla yleisöä lämmitteli Neljänsuora. Bändi suoriutui tehtävästään mainiosti. Antti Ketonen flirttaili avoimen rohkeasti yleisön kanssa ja sai varmasti tukun uusia faneja bändille. Juuri sopivasti samantyylinen on Antti Ketonen esiintyessään, kuin illan päätähti Sillanpääkin – hullutteleva ja ottaa reilusti kontaktia yleisöön. Tosin, Ketosesta huokui vielä joko aavistus jännitystä tai sitten niin sanotusti piti ”jalan kytkimellä” ettei ihan kaikkea uskaltanut heittää peliin. Meno tosin parani kolmivarttisen aikana lentoon. Neljänsuoran tie on auki kohti pysyvää tähteyttä, jos vaan niin tahtovat.
Jari Sillanpää aloitti oman osuutensa tietysti konsertin nimikkobiisillä, Liekeissä ja totisesti potkaisi vauhtiin koko kaksituhatpäisen yleisön. Heikki Elon kapellimestaroima 10-henkinen orkesteri toimi sveitsiläinen käkikellon tarkkuudella ja ylsi illan mittaan tunnelmasta toiseen niin helponkuuloisesti, ettei yleisössä tarvinnut muuta kuin nauttia.
Jarin laulu on joskus kärsinyt köhästä ja se on aiheuttanut (?) rekisterin kapenemista jonkin verran, mutta nyt ääni kuulosti entistä paremmalta. Tarvittavaa herkkyyttä löytyi Abban When all is said and done – biisiin, ja melodia-akrobatiaa Queenin Bohemian rhapsodyyn! Sanonpahan vaan, ettei tästä maasta helpolla löydy toista artistia, joka tuon klassikkobiisin vetää konsertin loppupuolella yhtä vaivattomankuuloisesti. Edellä mainittuihin, illan parhaimpiin esityksiin voi vielä lukea kappaleet Jack, Windmills of your mind, Come what may, Valkeaa unelmaa ja Takes 2 to tango, josta oli uudelleensovituksella saatu kunnon rockveto. Myös Donna Summerin, Whitney Houstonin ja Michael Jacksonin hiteistä tehty acapellapotpuri oli vertaansa vailla. Orkesterin monipuolisuus pääsi tässä valloilleen.
Jarin laulu on joskus kärsinyt köhästä ja se on aiheuttanut (?) rekisterin kapenemista jonkin verran, mutta nyt ääni kuulosti entistä paremmalta. Tarvittavaa herkkyyttä löytyi Abban When all is said and done – biisiin, ja melodia-akrobatiaa Queenin Bohemian rhapsodyyn! Sanonpahan vaan, ettei tästä maasta helpolla löydy toista artistia, joka tuon klassikkobiisin vetää konsertin loppupuolella yhtä vaivattomankuuloisesti. Edellä mainittuihin, illan parhaimpiin esityksiin voi vielä lukea kappaleet Jack, Windmills of your mind, Come what may, Valkeaa unelmaa ja Takes 2 to tango, josta oli uudelleensovituksella saatu kunnon rockveto. Myös Donna Summerin, Whitney Houstonin ja Michael Jacksonin hiteistä tehty acapellapotpuri oli vertaansa vailla. Orkesterin monipuolisuus pääsi tässä valloilleen.
Kaiken kaikkiaan Jari Sillanpää on kuin olisi löytänyt vielä yhden uuden vaihteen menoonsa – eikä ainakaan voi sanoa, että ikä tai leipiintyminen vaivaisi. Helpolla hän voisi kiertää ja rahastaa maineellaan, loikaten yli aidan matalimmasta kohdasta. Yleisön onneksi hän ei näin tehnyt, vaan latasi nytkin kiertueen toiseksi viimeisellä keikalla kaiken peliin. Ja kyllä yleisökin villintyi – encorena kuultu Satulinna veti noin satakunta naista lavan eteen kuvaamaan ja kättelemään idoliaan. Jarin tähti ei himmene!
Liekeissä – kiertue jatkuu muuten keväällä 2014, joten jos et päässyt nyt sitä katsomaan, niin käy ihmeessä keväällä. On hyvin helppoa suositella tätä. Siinä on monella ”maailmantähdelläkin” tekemistä, että yltää samaan.
Liekeissä – kiertue jatkuu muuten keväällä 2014, joten jos et päässyt nyt sitä katsomaan, niin käy ihmeessä keväällä. On hyvin helppoa suositella tätä. Siinä on monella ”maailmantähdelläkin” tekemistä, että yltää samaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti