Uutuuslevyt vs. alelaarit

Pakina on julkaistu Hitit! -lehden numerossa marraskuussa 2013.

**

Niin hienoa, kuin olisikin kirjoittaa alkaneesta Vain elää -sarjan kakkoskaudesta, jätän aiheen tässä vaiheessa myöhemmäksi. Eihän kausi ole vasta kuin puolessavälissä. Vielä ei kannata arvioida enempää. Sen verran kommentoin, että samalla kertaa olen sekä innostunut uusista artisteista, että myös sitä mieltä, että ykköskausi oli parempi. Makuasioita, makuasioita...

Mutta ei tuomita vielä, eikä lyödä lopullista kantaa pöydälle - annetaan mahdollisuus.

Mielenkiinnolla jään myös seuraamaan miten ohjelmasta julkaistavat levyt myyvät verrattuna ensimmäiseen kauteen. Silloinhan se ensimmäinen kokoelma myi 164119 kpl ja toinen 81725 kpl, yhteensä siis 245844 kpl. Yhteismyynti on yhtä kuin 12-kertainen platinalevy! Eka levy on muuten Suomen kaikkien aikojen myydyimpien levyjen listalla sijalla 11 ja on 2000-luvulla ilmestyneistä levyistä parhaiten kaupaksi käynyt. 

Tänä syksynä uutuusjulkaisuja tippuillee tasaisesti. Tänä syksynä tuntuu isoilta nimiltä tulevan levyjä: vai mitä sanotte Jenni Vartiaisesta, Cheekistä, Jukka Pojasta ja Juha Tapiosta?
Kaverini kysyi hämmästellen, että miten Juha Tapio on jo myynyt platinaa vaikka levy vasta ilmestyy 11.10. (Keskustelu käytiin siis muutamaa päivää ennen ilmestymistä)
Kerrankin tiesin mitä vastata:
"Katsos, kun kaupat ja nettikaupat ovat tehneet ennakkotilaukset sen perusteella millaiseksi arvioivat levynmyyntimääränsä."

"Ai, siis yhtään levyä ei ole oikeastaan vielä myyty?"
"Ei varsinaisesti. Ehkä osa näistä kauppoihin tilatuista levyistä päätyy jonkun kuukauden päästä alelaariin, joten niiden ostaminen (kaupasta ulos) ei enää kasvata myytyjen levyjen määrää"

"Jaa, että vähän huijauksen makua", totesi kaverini ja jatkoi työntekoa.

En muista tarkalleen missä vaiheessa levynmyyntimäärillä tämän tapainen "kikkailu" yleistyi. Ei kai näin ole kuitenkaan aina ollut? Kuulostaahan se hienolta, kun heti ilmestymisen jälkeen annetaan kultalevy (10000 myytyä levyä) tai platinainen vastaava (20000 myytyä levyä). Sehän on selkeä myyntivaltti - "Näin paljon on jo ostettu, näin moni tykkää". Ja sitten perään lähtee se ajatus, että kyllä nyt pitää itsekin ostaa tuo, etten ilman jää. Mitä siitä tulisi jos kaikki sitä levyä kehuvat ja kaikilla se on, mutta minulla ei ole ja minä en tiedä mistä puhuvat, enkä pääse keskusteluun mukaan.
Tässä vaiheessa sanon, ettei nyt ole kyse nimenomaan Juha Tapion uutuudesta, vaan mistä tahansa uudesta julkaisusta.
Jos myyntiluvut perustuisivat todelliseen, kaupasta ulosostettuihin kestäisi jalometallilevyn saanti kauemmin. Mutta eikö se olisi samanlainen myyntivaltti silloinkin, vaikka jokunen kuukausi ilmestymisestä olisi jo mennyt?

Tiedän, että ennakkomyyntiin lasketaan mukaan nettikauppojen ja artistin nettisivujen kautta tehdyt ennakkotilaukset, eli siis ne, joiden takana on levyn loppukäyttäjä. Silti marketit ja ne harvat enää olemassa olevat levykaupat joutuvat arvioimaan menekkiä ja tekemään tilauksen sen mukaan.
Mikäs siinä - hienoahan se on, jos arvioidaan jonkun levyn myyvän niin, että yhteismäärä yltää heti kultalevyyn. Antaahan se artistille kiitoksen hyvin tehdystä työstä ja kannustaa jatkamaan. Se, mikä minua tässä tökkii on, että muutaman kuukauden kuluttua kyseinen levy kenties löytyy alelaarista, kun se ei enää käykään kaupaksi ja tilalle on tullut muuta uutta. En tiedä miltä se tuntuu levyntekijästä itsestään tuntuu nähdä oma levy oranssilla alehintalapulla varustettuna. Voi olla, että olen sijaiskärsijän viitan ottanut harteilleni, mutta toisinaan harmittaa isosti nähdä suhteellisen tuore julkaisu alelaarin poistomyynnissä. Myydään halvalla pois, kun ei täydellä hinnalla kelpaa enää. Jokainen julkaistu levy on kuitenkin tekijälleen tärkeä.

On toki myös niin, että niin sanotun "parasta ennen" -päiväyksen ohittanut uutuusjulkaisu saa uuden elämän siirtyessään mid price -kategoriaan, jonka myyntimääriä seurataan omalla myyntilistalla. Esimerkiksi tällä hetkellä mid price-listan kärjessä ovat: Topi Sorsakoski "Kultaa ja timantteja –kokoelma”, Cheek "Sokka irti" ja Robin "Chillaa - Deluxe", eli kun uusi levy julkaistaan, saa aiemmat levyt uuden piristysruiskeen ja niiden myynti kasvaa siinä sivussa.

Tietysti on kylmä tosiasia se, että jos levy ei myy, niin se ei myy. Eikä se tule myymään vaikka sitä pidettäisiin täydellä hinnalla hyllyssä. Siinä vaiheessa, kun levyn tuotantoketju on saanut omansa pois, voidaan hintaa jo laskeakin, jotta saadaan varastoon ja myyntihyllyihin tilaa uusia levyjä varten.

Levyn elinkaari voi olla pitkäkin ja siinä voi olla monia nousuja ja laskuja: riippuen artistin uran vaiheista, mutta tuottavuuden kaari on nopeampi syklinen - levyyn sijoitettu raha halutaan nopeasti takaisin ja mielellään korkojen kera, jotta sillä tuotolla saadaan jonkun toisen artistin levy julkaistua. Niin yksinkertaista se lopulta on. Jos yksikään levy-yhtiön artisteista ei tuota voittoa, loppuu sen levy-yhtiön tarina ennen pitkää siihen. 1+1 on tavallisesti 2; levy-yhtiön matematiikassa se toivoo tuloksen olevan 3, jopa 4, koska joskus se jää vain tulokseen 1, jolloin kolmosella tasoitetaan kuoppaa; nelosella jäädään pinnan yläpuolelle.

Käsillä on vuoden levymyyntien sesonkiaika - joulu. Uskon edelleen vahvasti siihen, että levylahja pitää pintansa ja samalla nostetaan vielä tämän vuoden myyntilukuja.

Ultsi, levyjuontaja

Ps. Heitin viime lehdessä haasteen jokaiselle lukijalle, että kävisit ostamassa kaksi täysihintaista levyä kaupasta - toivottavasti moni otti haasteen tosissaan!