perjantai 29. heinäkuuta 2011

Iskelmä-Finlandia

Eilen jaettiin 11. Iskelmä-Finlandia. Myönnän yllättyneeni, että Pepe Willberg pystin sai, mutta yllätys oli varsin positiivinen. P.Willberg ei varmastikaan ollut kovin suuri ennakkosuosikki, tai itse ajattelin Dannyn ja Markku Aron kisaavan palkinnosta. Molemmathan olivat jo toisen kerran ehdokkaana. Mahtaa Markku Aroa harmittaa - Danny sai sentään yleisöpalkinnon. Kahdesti kisassa ja kummallakaan kertaa ei ole tärpännyt.

Iskelmä-Finlandia palkinto on siitä "kummallinen", että sen jakoperusteet eivät ole minun mielestäni kovinkaan selkät, ainakin jos katsoo ehdokkaita. Jos palkinto jaettaisiin vaikka iskelmäkappaleen tai levyn perusteella tilanne olisi selvempi.
Kirjallisuuden Finlandia palkinnon saadakseen pitää tehdä "jotain"; kirjoittaa tajuttoman hyvä kirja ja se teos kisaa palkinnosta.
Iskelmäkenttä tuntuu muutenkin olevan jonkin tason käymistilassa. Iskelmätähdet haluavat olla poppareita ja popparit iskelmätähtiä.
Moniko entinen tangokuninkaallinen tekee puhdasta tanssi-iskelmää voittonsa jälkeen? Soundit vaihtuvat voiton jälkeen äkkiä popin suuntaan "kun tää on niinku enempi mun juttu". Vai onko se enempi levy-yhtiön juttu? Miten sellaista poppia sitten "kulutetaan" esimerkiksi nyt tangokuninkaallisten esiintymispaikoilla, tanssilavoilla. Sitä yritetään tanssia parhaan taidon ja osaamisen mukaan. Olen tottunut siihen, että tansseissa tyylilajit menevät pareittain ja vaihtuvuutta löytyy. Viime kesänä satuin eräänkin entisen tangokuningattaren keikalle, ja settiin mahtui noin 8 beatfoksia ja yksi (kaiketi pakollinen) tangopari. No, hän esitti levyttämiään kappaleita, ei siinä sen ihmeempää. Tylsää se vain oli tanssia.

Onko sitten sattumaa, että kahtena viime kertana Tangomarkkinoiden tangosävellyskisan on voittanut ei-iskelmäkentän tähti? Vuonna 2010 Mariska ja tänä kesänä Veeti Kallio. Olen varmasti liian kaavoihini kangistunut enkä usko kummankaan saaneen ideaansa osallistumiseen ihan yksin. (juujuu, onhan ne sävellykset lähetetty niin, että tekijätiedot ovat suljetussa kuoressa...)
Eikä siinä tietysti ole mitään pahaa, että tangoon saadaan innostumaan säveltäjiä, jotka eivät perinteisesti tangoa ohjelmistossaan esitä. Se nyt vain ei mene omaan jakeluun, että miten ihmeessä Mariskan säveltämä tango "Sua kaipaan" voitti sävellyskisan ja miten samainen Mariska on tänä vuonna kisannut Iskelmä-Finlandiasta?
Lainaus tämän viikon Uusi-Rauma -lehdestä (27.7.), jutusta jossa haastaeltiin Ilkka Lipsasta, Dannya: "Iskelmä-Finlandia ajautui väärille urille heti alussa, kun Jukka Virtanen antoi ensimmäisen pystin Vaskikellot soi -laulusta. Se oli esittäjänsä ensimmäinen ja ainoa hitti, sanoo Danny Antti Huovilaa tarkoittaen".
Olen Dannyn kanssa täysin samaa mieltä!
(Ym. biisi on Vaskikellot - oma huomautukseni)
Oma lukunsa olisi tietysti se, että Olli Lindholm voitti Iskelmä-Finlandian vuonna 2008. Ehkä palkinnolle olisi pitänyt keksiä joku toinen nimi. Eihän vika ole palkituissa vaan siinä, minkä kuvan palkinonnon nimi antaa tarkoituksestaan. No, toisaalta jos Iskelmäradio soittaa kaikkea muuta kuin iskelmää niin meneehän siinä vähemmästäkin sekaisin tyylit ja suunnat... ;o)

Mitä väliä sillä sitten on onko poppari vai iskelmälaulaja? Siinä on juuri se, että lähes kaikki uudet levytykset alkavat kuulostaa toinen toisiltaan, samasta ämpäristä ammennetuiksi. Ja se taas on kuuntelijoiden aliarvioimista!

Ai niin, se vaihtoehtoinen nimi Iskelmä-Finlandialle: Suomalaisen musiikin Finlandia!

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Kesän levyuutuuksia osa 1

Albumit:

Olli Leppänen - Elämä on tässä: Olli Leppänen on tehnyt paljon biisejä muille artisteille (mm.Sinitaivas, Unelmavävyt, Teemu Harjukari & Taivaanrannanmaalarit, Pekkaniskan Pojat). "Elämä on tässä" on Ollin oma albumi, jossa kaikki sävellykset ovat itsetehtyjä ja sanoitukset muutamaa poikkeusta lukuunottamatta omia myös. Kokonaisuus on ehdottomasti plussan puolella, mutta onkohan silti omaan käyttöön jääneet vain ne "jämät" mitkä eivät ole muille artisteille kelvanneet...? Levyn kansien suunnittelusta annan pisteet. Kansiin on panostettu visuaalisesti ja näyttävät hyvälle. Singlelohkaisu "Ilo tulvii" on soinut radiossa sen verran, että jopa minä olen sen sieltä bongannut. Leppäsen kotisivujen mukaan single on julkaistu jo vuonna 2009 (!). Olen kyllä melko varma, että ko. biisi on uudelleenjulkaistu, tai nostettu radiosoittoon uudelleen kevättalvella -11. Tai sitten mun piuhat yhdistyvät vähän hitaasti. Yksi parhaista biiseistä on no 13. "Hän sinua muistuttaa".

Tyyne & Martta - Ryppyrasvaa: Ensiksi kysyn, ihan yksinkertaisesti, että miksi? Toiseksi: eikö tämä ollutkaan yhden biisin vitsi ("Kuumat aallot")? Ja kun ilmeisesti ei ollut, niin etsitään tästä jotain hyvää... Tämä käy naisten saunailtoihin, kun nousuhumala on vauhdissa eikä vielä ole kaivettu esiin sitä kokoelmalevyä missä on "Aikuinen nainen". Paras biisi on albumin viimeinen "Jenkkakahvat" - tämä suomennosversio alkuperäisestä saksalaisesta "Dschinghis Khan" -biisistä on parempi kuin Frederikin "Tsingis Khan"!
Ihan totta!

Tanssiorkesteri Pekkaniskan Pojat - Keinuvat kengät: ahkerasti tansseissa käyvät tietävät (minä siis en käy ahkerasti, mutta olen antanut kertoa), että PNP soittaa todella monipuolista tanssimusiikkia ja palvelevat yleisöä siinä mielessä ammattimaisin ottein. Tälläkin levyllä biisit on ryhmitelty tyylilajeittain pareiksi. Eli yksinkertaisemmin selvitettynä: biisit ovat pareittain; foksit, jivet, rumbat jne. Aikasemmilla albumeilla on ollut enemmän biisejä kuin tällä levyllä. Liekö tullut kiire julkaisun kanssa? Levyä voin kyllä ehdottomasti suositella esim. paritanssien kotitreenausta varten. Rytmit ovat selkeitä ja Taisto Lunkka sovittajana on tehnyt hienon työn biisien kanssa. Jos levystä, joka kokonaisuudessaan on kerrassaan mainio haluaa nostaa jonkun miinuksen on se biisissä "Caldonia": jos englanti ei ole se omin laulukieli, niin silloin se kannattaa (tai täytyy) jättää pois ja etsiä tyylilajin suomibiisi tai tehdä tekstistä käännös. Omiin korviini tankeroenglanti särähti.


Singlet:

Sami Keskitalo - Tulitikkurakkaus: Soi varmasti tansseissa, hyvä perusfoksi! Fraseeraus ja rytmitys saa aikaa lievän kuulovirheen "Tuli tikkurakkautta". Lienee tahatonta.

Johanna Piipponen - Kaupunki kutsuu: Toivottavasti saa radiosoittoaikaa. Positiivinen fiilis jää biisistä.

Tarja Lunnas - Lasienkeli: Tää on kaunis biisi! Enempää ei tarvitse perusteluja.

Unelmavävyt & Mikko Mäkeläinen: Näähän voisivat tehdä biisejä enemmäkin yhdessä, kun kerran näin hyvin toimii.

Anne Mattila - Sovitaan: Iso askel parempaan suuntaan. Toivottavasti albumi jatkaa tätä linjaa.

Tiekarhu Band - (single-EP): Blueshenkistä iskelmää. Omalla tavalaan sympaattinen neljän biisin single/ep. Jää hyvä mieli!

Veikko Saari - Orvokkivalssi: Tämä ei nyt oikein anna kuuntelijalle (mulle) mitään sen enempää, ilmeinen häävalssi.

Ilkka Marttala - Tumma joki: Paranee useammalla kuuntelukerralla. Tavoiteltu Agents-fiilistä.

Tulipunaruusut - Kun katseemme kohtaavat: Perustanssibiisi, ei muuta. Tarvitseeko ollakaan?

Sawotta - Haitari ja kesäyö: Kesäralli "me ollaan suomalaisia" -hengen nostatukseen. Mun henki ei noussut...

Phil Harmonic - Kaipaan / Kuumat yöt: Miksiköhän "Kaipaan" on versioitu uudelleen julkaistavaksi? Toka biisi on perusmenevää PH:ta.

Matti ja Teppo - Miljoona ruusua: Vitsit, että hieno lattariversio vanhasta biisistä! Tätä soittelee ihan mielikseen.

Petrus - Kesän kaunein päivä: Nimensä mukaan kesäbiisi sovitusta myöten. Yhtä harmiton kuin pilvetön poutapäivä.

Matti Esko - Riisisade: Letkeä kesäbiisi tämäkin. Menee plussa puolelle.

Eino Grön - Epävireiset sydämet: Bossa on vaikea rytmi laulaa, ja nyt puhun omista, osin kipeistäkin kokemuksista (hih!). Grönin kiireetön tyyli jos saisi hieman bossan vaatimaa letkeyttä, tästä voisi tulla mainio. Ei huono tietysti nytkään, mutta vähän jää jotain vaille.

Kalle Jussila - Tyttö metsässä / Vanha tie: Jussilan tyyliin sopisi, uskon niin, jos näistä olisi tehty enemmän country-henkisiä: viulua ja steel guitaria. Näistä kahdesta biisistä eka vie voiton.

Juha Simola - Ne sinisilmät: Reipas biisi, toivottavasti soi tanssipaikoilla useasti. Miehellä on oikein iskelmälaulajan ääni!

Markku Laamanen - Muistan kesän: Minuun ei pure Laamasen tyylin "pateettisuus". Eikä tämäkään biisi sitä miksikään muuta, valitettavasti.

Kaivo - Rakkauslaulu: Voisi toimia livenä kuultuna. Piste tulee aina, kun yrittää. En vaan lämpene tälle enempää.

Sinitaivas - Kellohame heilahtaa: Jos nyt olisi hame päällä niin johan heilahtais! Laulajan ääni on oikein pehmeä - hyvä Sinitaivas!

Joel Hallikainen - Täyttä kultaa: Kyllä niin leuka loksahti, kun tämä lähti soimaan; mitä ihmettä tässä nyt haetaan? Jos, kuten kansikuvassa näyttää miehellä kasvavan noinkin tuuhea parta ja päällä on ruutupaita, niin viimeiseksi odottaa discojytkettä kuulevansa. Joel hyvä, kitara kainaloon ja rumpukone pois päältä, terveisin Länsirannikon tyttö.

Kicke Paananen - Villiäinen: Jotenkin tässä rumpukoneen ja discojytkeen käyttö on uskottavampaa kuin J.Hallikaisen kappaleessa. Biisistä tulee kieltämättä Frederik mieleen. Riimiparissa "peppu - heppu" on hieman koomillisia piirteitä.

Kurre - Se nainen: Mukavan kuuloinen uutuus Kurrelta. Uskoisin saavan radiosoittoaikaa.

Sarian - Kasvoista kasvoihin: Ihan kiva, mutta se ei riitä, että tämä erottuisi mitenkään massasta.

Jarkko Honkanen - Jos kipinä syttyy / Kadotin sinut: Uskottavan kuuloista tanssimusiikkia. "Jos kipinä syttyy" soinee paljon tanssilavoilla. Hyvä Jarkko! Jään odottelemaan pitkäsoittoa.

Mamba - Kun signaali on heikko / Me selvitään: Vihdoinkin uutta musiikkia Mambalta ja kuulostaa siltä miltä pitääkin. Jos joku nyrpisteli aikanaan "Vielä on kesää jäljellä" biisin tyylille, voi olla nyt huolesta vapaa, tamä on wanhaa ja turwallista Mambaa.

Nämä tällä kertaa:o)

Ultsi

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Tangomarkkinat 2011

Eilen illalla käytiin finaalin karsinta. Jatkoon päässeet valittiin pelkästään yleisöäänin, ja tietysti tänään toisessa iltapäivälehdessä tuomariston puheenjohtaja kertoi, että väärät pääsivät jatkoon! Tai no, pikemminkin niin, että "Paras putosi". Pj:n mielestä Terhi Matikainen olisi ansainnut paikan finaalissa.
Sen nyt tietää, että jos yleisö ei saa päättää, niin se nurisee tuomareiden kyvyttömyydestä: "Kuurojako ne ovat vai oliko tulos ennalta sovittu?!!". Kun nyt yleisö sai päättää, tuomari valittaa...
Makuasioista on kaikkein turhauttavinta kinastella. Jos keksisi absoluuttisen mittarin laulukisaan, sillä tienaisi hyvin. Taitoluistelussa päästiin sentään irti iänikuisesta tuomaripeli-valituksesta muuttamalla pistelaskusysteemi täysin.
Miten sen voisi laulun tuomaroinnissa hyödyntää: jos pysyy rytmissä koko biisin +2p. Jos putoaa ennen ensimmäistä kertosäettä -2p, jos vasta toisen kertosäkeen jälkeen putoaakin pisteitä vain 1 kpl.
Niekusta (pahoitteluni, tähän ei saa nyt ääninäytettä mukaan) -1p, toistuvasta niekusta -4p. Jos venyttää diftongitavussa sitä jälkimmäistä vokaalia menettää armottaa -5p. Ja jos sen tekee joka kerta, saa niin paljon sakkopisteitä, että joutuu kuuntelemaan Munamiehen koko cd-levyn kertaistumalta. Kolmesti.
(Ken ei diftongia tunne, lyhyt kertaus: diftongi on samassa tavussa esiintyvä kahden tai useamman vokaalilaadun jono -ie, -ai, -uo. Joten, jos venyttää "tieeeetä kaitaa" menee väärin. Oikea tapahan olisi laulaa "tiiietä kaitaa, toiset vaeltaa". Terveisiä kaikille, jotka tuon neuvon tunnistavat!)
Laulun muusta fyysisestä suorittamisesta tulisi miinuspisteitä jos nostelee kulmakarvoja / otsaansa luodakseen eläytymisefektejä kesken laulun. Jos näitä liikkeitä pitää tehdä, niin välisoitto on sitä varten (vitsi!). Jos kappaleen lopussa nostaa molemmat kädet ilmaan, ropsahtaa siitäkin miinusta ainakin kaksi pistettä.
Plussapisteitä saa puolestaan siitä jos rivillä 16 istuva rouvashenkilö pystyy todistettavasti näyttämään, että käsivarren karvat nousivat pystyyn. +2p jos karvakerroin toimii yhdessä kädessä, +5 jos molemmissa. Juontaja jos tirauttaa kyyneleen, siitä saa +8p. Tuomarin jos saa itkemään on se +100 pistettä ja kilpailu on siinä vaiheessa keskeytettävä, koska voittaja on löytynyt.

Idean saa ottaa käyttöön. Minä tulen mielelläni konsultiksi paikalle kertomaan lisää!

Onnea ja tsemppiä huomiseen Maria, Mervi, Heidi, Heikki, Antti ja Tino!

PS: Lippalakki, olipa se sitten miten siisti tahansa ei kyllä minun mielestä sovi esiintyvän tangolaulajan päähän. Ei ainakaan jos meinaa olla tosissaan otettavissa.