Konsertti oli paljon enemmän kuin osasin odottaa! Hetkeäkään ei tuntunut siltä, että Eriksson vetäisi "iskelmäbiisit" puoliteholla alta pois. Jo alkuun heitetty Kaikista kasvoista tuli niin suurella intensiteetillä, että pelkäsin lopun lässähtävän; eihän kenekään tunne kestä koko konserttia noin vahvana. Vähänpä tiesin - Anna Eriksson tuli, näki ja voitti, ja nostipa samalla riman muille artisteille melko korkealle. Niin vahvana soi ääni alusta loppuun ja tulkinta meni ytimiin saakka.
Konsertti rakentui kahdesta puolikkaasta: ensimmäisellä kuultiin hittejä siltä niin sanotulta iskelmäkaudelta ja toinen puoliaika rakentui levyjen Ihode, Garden of love ja Mana kappaleille. Jos joku vielä epäilee, etteikö Anna arvostaisi uransa alkuosaa niin sanonpa vaan, että Juliet ja Joonatan biisin pianoversio oli niin hieno, ettei sitä vaivaa näkisi ihminen, joka ei omia hittejään arvostaisi. Annan taustabändinä toimi viisihenkinen orkesteri ja mukana oli myö sellonsoittaja, joka teki moneen kappaleeseen pikantin lisän. Kaikenkaikkiaan konsertti oli ehdottomasti yksi parhaimmista mitä ole kotimaisilta artisteilta koskaan nähnyt. Tunnelma kantoi alusta loppuun ja jos jotain artistilla oli vielä annettavaa, niin encorena kuultu Teit minusta sairaan pusersi kaiken irti. Vieressäni istunut kuulija Pohjanmaalta huokaisi konsertin päätyttyä: "Voi Luoja, mikä laulaja!". Kun meillä on Anna Erikssonin kaltaisia konsertoivia taiteilijoita, ei meillä ole mitään hätää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti