Vain musiikkia, vain elämää

(juttu on julkaistu Hitit!-lehden joulukuun numerossa)

Tässä vaiheessa vuotta on jo käynyt hyvinkin selväksi, että vuoden ehdoton musiikillinen tapaus on ollut "Vain elämää" -televisiosarja. Enpä juuri ole sellaista ihmistä tavannut, joka ei olisi kyseistä ohjelmaa katsonut ja keskustelua olen käynyt monen eri ikäisen ihmisen kanssa. Itse koukutuin ohjelmaan heti ensimmäisen jakson puoleen väliin mennessä. Idea ohjelmassa on niin simppeli, että ihmetellä täytyy miten se keksittiin vasta nyt? Ohjelmahan ei ole alunperin suomalainen vaan perustuu hollantilaiseen formaattiin. (Hollannissa sitten keksivät kaikenlaisia ohjelmia: sieltähän on eräskin Big Brother saanut alkunsa).
Mutta olipa ohjelma keksitty missä tahansa, ihmetellä täytyy, että se keksittiin vasta nyt.

Itseeni ohjelmassa vetoaa kiireettömyys ja rento oleminen. Tiedä sitten miten kiire oikeasti lie ollut kuvauksissa, mutta rento meininki siellä on täytynyt olla. Ehkä suosion yksi syy on siinä, että tässä ohjelmassa ei kilpailla, ei ole yleisöäänestystä eikä anneta ensimmäistäkään negatiivista palautetta. Voisiko tästä vetää mutkat suoriksi ja päätellä sen, että ihmiset oikeasti alkavat olla kyllästyneitä näihin musiikkiohjelmiin, jotka ovat täynnä arvostelua ja sitä, että "kinutaan" ihmisiä soittamaa ja lähettämään tekstiviestejä äänestyksiin. Oikeasti nuo äänestykset syövät ohjelma-aikaa ja ohjelman heikointakin draamankaarta sillä, että niitä numeroita pitää muistaa kerrata noin 10 minuutin välein, samoin kuin soittaa 30 sekunnin pätkiä kertaukseksi esiintyjistä?

Yksi suosion takeista on ehdottomasti ollut nuo valitut artistit. Henki heillä näyttää natsanneen hyvin yhteen ja he täydentävät jollain kumman tavalla toinen toisiaan. On äkkiä vaikea keksiä, että artistivalinnat tästä paranisivat, mutta sen uskon, että tunku ohjelman kakkoskaudelle (mikä varmasti tulee) on suuri. Mielenkiinnolla jään kyllä odottamaan seuraavaa kautta.

Jos "Vain elämää" olisi lapsille tarkoitettu ohjelma, olisi joulumarkkinoille tyrkyllä jos jonkinlaista oheistuotetta. Olisi muovihahmoja, värityskirjaa, karkkeja, legoja, shampoota ja limukkaa. Ja tottahan toki oma "Vain Elämää" pelikin olisi koodattu! On ehkä hyvä, ettei näitä kaikkia ole tuotteistettu.
Onneksi meillä on sentään ohjelman lauluista koostettu CD-levy, jonka kanssa voi fiilistellä vielä pitkään ohjelman tunnelmaa ja niitä aivan loistavia biisivalintoja. Pahakseni en olisi pannut, jos kaikki ohjelmassa esitetyt biisit, niin soolo- kuin duettobiisitkin olisi levytetty. Olkoonkin, että levy olisi ollut tupla-cd. Olisi se silti kannattanut. Ellei nyt sitten ole tarkoitus, että vol. 2 ilmestyy joulun jälkeen.

Toinen musiikkiohjelma, joka on pakko mainita on paluun tehnyt Syksyn Sävel. On se vaan hyvä, että kisailu ei jäänyt vain viime vuoden "paluuksi", vaan jatkettiin vielä tänäkin vuonna. Toivottavasti palasi pysyvästi syksyn ohjelmistoon. Se täytyy sanoa, että molemmilla kerroilla olen sattuneesta syystä ollut toisaalla lauantai-iltana, eli suora lähetys ja kisan jännitys on jäänyt kokematta. Molemmilla kerroilla olen kisan kyllä katsonut tallenteena läpi, mutta kun voittajan on jo tiennyt, on kokemuksesta puuttunut "se joku pieni juttu". En ole varma onko parempi, että kisakappaleita on saanut kuulla etukäteen. Ja riippuen valitusta radioasemasta, ainakin tuo voittokappale on jo käynyt hyvinkin tutuksi. Herää pieni kysymys: jos levy-yhtiöllä riittää panoksia saada kappale soittolistoille hyvissä ajoin, miten paljon se lisää mahdollisuuksia menestyä kisassa? Eipä silti, voiton toki Matti Mikkolan ja Aku Rannilan säveltämä, sekä Saara Törmän sanoittama kappale "Järjetön rakkaus" ansaitsikin.
Ja nyt seuraa valitusosio: Mikä kumma siinä on, että kun kyseessä on Syksyn Sävel, huom! Sävel -kisa, niin voittajaksi nimetään se Sävellyksen eli Kappaleen esittäjä, tässä tapauksessa Jesse Kaikuranta, eikä suinkaan niitä kappaleen tekijöitä? Kaivaa sai jopa MTV3:n sivuilta sitä tietoa, että ketkä kappaleen tekijöitä ovat, eli varsinaisia voittajia? Toivottavasti Jesse malttaa ja muistaa mainita haastatteluissa voittobiisin tekijät. Tokihan toimittaja voi karsia tekstiään, mutta toivottavasti ei niin tekisi.

Nykymuodossaan ohjelmassa on juuri se vika, mistä aiemmin tässä jutussa mainitsin, eli äänestää pitää ja mielellään useamman kerran, ja sitä varten numeroita kerrataan ja äänestettäviä kappaleita. Tosin, se täytyy sanoa, että onneksi ohjelmassa on mukana hyväntekeväisyyspuoli! Siitä iso plussa. Oikein iso plussa!

Ultsi, levyjuontaja