ALKUVUODEN LEVYJULKAISUJA

Rullaamalla alaspäin löytyvät uutuudet näiltä artisteilta:
Mikko Huuhtanen, Taiska, The Gambit, Suora Lähetys, Anneli Mattila, Netta, Matti Ojala, Päivi Kautto-Niemi, Heikki Koskelo, Icons of Elegance, Mikko Tapio, Eija Kantola, Kaija Kärkinen & Ile Kallio

ALBUMIT:

MIKKO HUUHTANEN - VUOSIEN VARRELTA: Mikon äänestä iso plussa! Ääni soi pehmeästi. Levyn kappaleet ovat tyyliltään rautalankamaista tanssimusiikkia (vrt. Agents) ja ovat paria laulua lukuun ottamatta Huuhtasen kynästä ja kitarasta lähtöisin. Näitä biisejä (tai tulevia lähinnä) kannattaa tarjota muillekin artisteille esitettäväksi, taso on kuitenkin hyvä. Eipä silti, kyllä Huuhtasen esitys biiseissään on huippuluokkaa! Iloinen yllätys levy on kokonaisuudessaan. Varmasti tästä paketista löytyy biisejä dj:kin käyttöön. On sitten makuasia onko kuusitoista laulua pitkäsoitolla hieman liikaa, mutta toisaalta kun biisit ovat laadukkaita niin samahan ne on purkittaa kerralla!
Mikko Huuhtanen on taas yksi lisäys listaani, mitkä haluan nähdä livenä.

ERI ESITTÄJIÄ - ELÄMÄN LAULUT: Nimensä mukaisesti levyltä löytyy kokoelma elämänmakuisia lauluja kuunneltavaksi silloin, kun tusinarenkutusta ei jaksa kuunnella. Siksipä ihmettelen miksi mukaan on otettu Taiskan Haltin häät -kappale, enkä tarkoita, että se olisi ”tusinarenkutus” mutta levyn muuhun materiaaliin se ei oikein istu. Muita levyn artisteja ovat mm. Ritva Oksanen, Tapani Perttu, Ossi Alhapuro ja Pasi Kaunisto. Kokoelmaa voin suositella kiireettömiin hetkiin kuunneltavaksi. Harmillisesti levy jäi kyllä jumiin toiseksi viimeisessä kappaleessa.

TAISKA - HITIT : Taiskan hittikokoelma oli ainakin itselleni ihan tervetullut lisä kokoelmiini. Pieni yllätys oli, että biisit eivät olleet alkuperäisiä levytyksiä, mutta onneksi sovituksissa ei oltu revitelty liikoja ja ne noudattivat alkuperäistä henkeä. Oli kuin vanhoista biiseistä olisi pyyhitty vain pölyt pois. Silti ei kannata pelästyä, että onko biisit pilattu – ei ole! Pieni varoituksen sana – Haltin häät jää edelleen soimaan helposti päähän; ainakin se ”tyidydy, tyidydy” –osa! Siitäkin huolimatta – kannattaa hankkia kokoelmiin, jos ei vielä Taiskan hittejä löydy.

ERI ESITTÄJIÄ - TUOKIO HARMONIKKAMESTARIEN SEURASSA: Ehkä levyn kansi ja nimi eivät ole kaikkein myyvimpiä, mutta ehdottomasti tähänkin kannattaa tutustua. Soitto on todella tasokasta ja kappalevalinnat ovat monipuolisia ja harvemmin kuultuja, ainakin sellaisen korvissa, joka ei usein vastaavia levytyksiä kuuntele. Tanssikeikkoja varten tästä saa hyvän lisän levylaukkuun.
THE GAMBIT – KAUPUNKISHAMAANI: Gambitin biiseissä soi enempi synkeämmät soundit kuin pelkästään biletyksiin keskittyvillä hiphop-artisteilla. Mielenkiintoinen tuttavuus – peukut tälle! Asenne kuuluu!

LAULUYHTYE SUORA LÄHETYS – OLEN YKSI MEISTÄ: Tätä albumia jo odottelinkin; sen verran iskeviä ovat singlejulkaisut ”En paha oo”, ”Virran Olan sydän” ja ”Olen yksi meistä” olleet! Eikä odotuksen päätyttyä tarvinnut pettyä. Miesten laulu on korvalle miellyttävän kuuloista ja soitto soi muutenkin hyvin. No, onhan tuotanto Esa Niemisen hallussa ollut, joten eipä se paljon olisi voinut pieleen silloin mennäkään. Soittajat olisi toki voinut mainita jossain kohtaa kansissa. Toivon, että Suora Lähetys saa soittoaikaa radioissa ja keikkaa riittää. Olisi nimittäin sääli jollei tällaista laulunlahjaa pääsisi yleisölle jakamaan. Odotan itse näkeväni kolmikon livenä jossain päin, piakkoin.

ANNELI MATTILA – SEITSEMÄS TAIVAS: Levyltä löytyvät kappaleet ovat silkkaa nykyiskelmää. Jätän tässä kohtaa mainitsematta sen, että toinen toisiltaan kuulostavat Mattilan sisarukset syövät toistensa menestymistä… Sen sijaan mainitsen, että ei tämä levy ole missään nimessä huono. Materiaali on tanssittavaa ja varmasti tansseissa tulee näitä soitettua. Käyttökamaa, ei niinkään ikivihreiksi riittäviä.

NETTA – ALBUMI A:LLA: Avausraidan jälkeen homma lähtee liikkeelle, ja kunnon revittelyäkin löytyy. Vahvoja tulkintoja levyltä löytyy kosolti. Piti oikein kuunnella useamman kerran, että pääsi joka kappaleeseen kiinni kunnolla. Mutta se on vain sen merkki, ettei levyä ole tehty huitaisemalla. Hienon hieno kokonaisuus. Laulajalla on vahva ja voimakas ääni ja sitä osataan käyttää hyväkseen näissä vedoissa. Hyvä Netta!

MATTI OJALA – LUPA RAKASTAA: Perustanssimusiikkia sisältävä levyhän tämä on. Kappaleissa ei sinänsä mitään vikaa ole, mutta sen jälkeen ongelmat alkavat: tekninen toteutus ontuu. Jossain vaiheessa jo luulin, että soittimessani pyörii kaksi levyä samaan aikaan, sen verran taustalla soiva kitarointi ja muut härpäkkeet olivat epäsynkassa laulun kanssa. Sitten kokeilin toista soitinta, eikä ongelma poistunut. Tutkailtuani Ojalan nettisivuja, huomasin ettei ensimmäistä kertaa oltu asialla, siksipä ihmettelen moisia puutteita. Valitettavasti tämä levy ei nyt lämmittänyt mieltä.

PÄIVI KAUTTO-NIEMI – C’EST LA VIE: Menevää ja tanssittavaa koko levyllinen. Iloinen yllätys oli löytää tämä Päivin uusi levy. Yksi levyn kohokohdista on Seija Simolan hitin versiointi ”Ei rakastaa voi tämän enempää”. Hieno veto nostaa tämä kappale mukaan! Muita hienoja kappaleita ovat ”Purppuraviitta”, ja levyn nimikkokappale ”C’est la vie”. Soundimaailmaltaan tämä levy kuulostaa hieman ”ysäriltä”, mutta kun sen ei anneta haitata niin tokihan tätä voi suositella. Toivottavasti löytyy radioaikaa ja keikkaa pukkaa.

HEIKKI KOSKELO – AAMUUN ON AIKAA: Tämän esikoislevyn kanssa ei enää kannata harmitella pisteen tappiota viime kesän tangokisoissa. Jos näillä biiseillä ei tule keikkoja ja työlle jatkumoa, niin ei sitten millään. Varsinkin albumin nimikappale ”Aamuun on aikaa” on parhaimmistoa levyltä ja olisi mielestäni ansainnut olla levynjulkistussingle. Kappaleesta tulee eittämättä mieleen vanha Bond-tunnari ”From Russia with love” eli ”Idän ja lännen tiet”. Ensimmäinen single ”Sä oot siinä” on edelleen kaunis ja muuten nostaisin esiin avausraidan ”Harmaa Taunus”, sekä klassikon ”Kertokaa se hänelle” – kelpo suoritus. Sen verran runsaasti omissa suonissani virtaa kainuulainen perintö, että ”Nälkämaan twist” saa ekstraison papukaijamerkin! ”Tango Las Vegas” olisi voinut olla hieman pehmeämpi tangosovitus, tai kerrassaan jonkun muun tyylinen. Ja jos halkoo hiuksia, niin pientä hiomista kauttaaltaan löytyy fraseerauksista, mutta siitä pääsee, kun ei niitä hiuksia ota halkoakseen. Kokonaisuudessaan levyllä on tämän päivän iskelmää parhaimmillaan.

ICONS OF ELEGANCE – CAROUSEL: Tämä levy on täynnä hyvänmielenpoppia, ripauksella americanaa ja countrya. Sellaista eleganttia etten sanoisi. Kesä tästä tulee mieleen ja hetket jolloin ei ole kiire minnekään. Sitä odotellessa tätä levyä kuuntelee mielellään. Levyn materiaali on ajattoman kuuloista, mikä on aina kestävyyden merkki. Ja tällaiselle levylle toivoo kansainvälistä menestystä. Uskoisin, että kohdeyleisö voisi Pohjoismaiden lisäksi löytyä Britteinsaarilta. Parhaimpina biiseinä nostan levyltä avausraidan ”Carousel”, ”Written as we are”, ”Tales of animals” ja ”Summer song”.

MIKKO TAPIO – MIEHEN SYDÄN: Levy alkaa mukaansatempaavalla foksilla ”Miehen sydän” ja meneviä ovat muutkin Antti Toivolan ja Pepe Enrothin säveltämät biisit, mm. ”Jää lähellein”, ”Tie niin loputon” ja ”Kuumaa suudelmaas” . Mutta sitten mukana on muutama uusiokappale, joihin voimat eivät valitettavasti riitä. Sama voimattomuus kuuluu hitaimmissa kappaleissa läpi levyn. Kokonaisuus levyssä jää plussan puolelle. Kyllä näillä biiseillä kehtaa keikoilla käydä ja yleisöä tanssittaa!
Ja pienenä kysymyksenä loppuun: sisäkannen kuvitus? Luin jostain, että Mikko on ammatiltaan kokki. Sekö lie ollut aasinsiltana.

EIJA KANTOLA – PEILI: Onpa hyvä levy! Alkaa kauniilla balladilla ja päättyy toiseen, samanmoiseen ja siihen väliin mahtuu monipuolista ja tanssittavaa swingfoksia, lattaria, beatia, bossaa… Kaikki kappaleet voisi nostaa erikseen mainittaviksi, mutta oppikirjaesimerkkinä siitä miten tehdään käännös-/coverbiisi oikein nostan ”Häkkilintu” -kappaleen. Kun siis otetaan jonkun toisen artistin tai bändin tekemä hittibiisi omaan käyttöön, pitää sitä tehdä alkuperäisestä poikkeava ja omannäköinen kappale. Sunrise Avenuen ”Fairytale gone bad” istuu niin paljon paremmin Eijalle bossana, kuin olisi alkuperäistä mukailevana rockina sopinut. Miksi tehdä sama biisi samanlaisena toisen kerran? Jos tämä ei ole kuukauden levy niin ei sitten, mutta aikamoinen vääryys olisi jos ei olisi.

KAIJA KÄRKINEN & ILE KALLIO – KÖYHÄN NAISEN PARATIISI: Niin se vaan on joillakin taito hyppysissä tehdä hienoja levyjä. Albumille on otettu peräti viisi käännösbiisiä. Tai no, eihän se huono juttu ole tehdä covereita, kun ne tehdään kunnolla. Erityismaininta vanhasta Bonnie Raittin hitin ”I can’t make you love me” suomennoksesta ”Ei rakkautta palaamaan saa”. Kyseistä alkup. biisiä on versioitu lukemattomia kertoja, tässä yksi parhaimpien joukkoon. Levyn nimikkobiisi ”Köyhän naisen paratiisi” potkii eteenpäin hienosti. Eikä voi olla mainitsematta ”Wichita Lineman” versiota ”Tie jatkuu äärettömiin”. Kallion kitarointi on huikeaa!
Avausraidan käännöksestä olin ensin epäilevällä kannalla. ”One of Us” oli niin soitettu biisi meikäläisittäinkin, että oliko tässä nyt mieltä tehdä suomeksi. Mieltään voi muuttaa ja useammin kuunneltuna ”Jumalan jos näkisin” on hyvä veto. Äkkiseltään albumista on vaikea löytää heikkoa kohtaa. Minä kuuntelen tätä mieluiten autolla ajaessani.