torstai 6. lokakuuta 2011

Kotimaisen musiikin tv-ohjelmat – niin mitkä?

Reilut kaksi viikkoa sitten sunnuntaina 18.9. järjestettiin Ikaalisten kylpylässä monennet Lavakauden päättäjäiset. Itse osallistuin toisen kerran. Väliä tässä oli pari, kolme vuotta ja todeta täytyy, että tapahtuma oli parantunut. Vaikka eihän se huono ollut ensimmäiselläkään kerralla…
Seuraavan kerran täytyy ottaa kylpylästä huone ja jäädä yöksi, sen verran ikävä fiilis oli lähteä kesken ilonpidon ajamaan kotiin.
Tapahtuman iltapäiväosuuteen kuului paneelikeskustelu tyylillä ”open mic” eli kaikilla osallistujilla oli yhtäläinen mahdollisuus osallistua mielipiteineen ja ideoineen. Keskustelun aiheet pyörivät, totta kai, kotimaisen tanssi- ja iskelmämusiikin ympärillä, sekä siinä miten tälle kulttuurin osalle saataisiin se näkyvyys mediassa, minkä se ansaitsee. Viime vuosina on ”jollain taholla” ollut tarve karsia kotimaisen musiikin näkyvyyttä ja kuuluvuutta ihan työkseen. Jätän tässä mainitsematta sen seikan, että tarjonta kuuntelupuolella on puserrettu soittolistoihin. Sillä tuo s-alkuinen sana on yhtä kuin kirosana. Ja sekin päättyy aa:han…
Niin, television puolella näkyi joskus Syksyn sävel, joka vaikka olikin sävellyskilpailu, mutta samalla myös näytönpaikka monille uusille kyvyille, ja paikka ammattilaisille saada uutta nostetta uralleen. Turha kai muistuttaa, missä jamassa vaikkapa Marita Taavitsaisen ura oli ennen ratkaisevaa osallistumista Syksyn säveleeseen Andre-kappaleella.
Ei ole enää Syksyn säveltä entisessä muodossaan, eikä oikein muussakaan. Paitsi kuluvan lokakuun aikanahan tulee Syksyn Sävel! Luettuani MTV3-sivuston uutisen aiheesta ei siitä selviä onko esitettävät kappaleet ennen kuulumattomia vai mistä on kyse? Se käy selväksi, että kisaan on kutsuttu nimekäs kaarti esiintyjiä ja yleisö äänestää voittajan. Ohessa on myös hyväntekeväisyysosuus. Jatkostakaan ei kerrota; onko siis sittenkin vain juhlavuoden vuoksi tehtävä ”kertaohjelma”.

Toinen ohjelmaformaatti mikä on nyt karsittu pois on Kesäillan valssi. Tästä Ikaalisissa virisikin vilkas keskustelu. Varmaankin on niin, että Suomi on ainoa maa missä yksi suosituimmista ohjelmista on se, että ihmisiä pakataan tanssipaikalle. Lavalle pistetään soittamaan bändi ja sitten sitä hyörinää kuvataan, ja ihmiset ”pakkautuu” television ääreen tätä katsomaan. Aliarvioimatta ohjelmaa yhtään – olen itsekin tunteja viettänyt sohvalla tanssimista katsoen. No, lähinnä kylläkin kuunnellut artisteja, mutta myös katsonut tanssivia pareja.
Minä kuulun siihen sukupolveen, jonka lauantait lapsuudessa vietettiin niin, että sauna lämpisi sopivasti niin, että saunasta ehti hyvin katsomaan Lauantaitansseja. Sinä aikana sai juoda keltaista jaffaa ja sitten syötiin lämpimiä voileipiä. Itse asiassa saunan lämpiämistä odotellessa TV2 näytti Englannin valioliigaa. En muista näinkö yhtään peliä loppuun, koska piti sinne saunaan ehtiä… Nykyisin kyseistä liigaa jos haluaisi katsoa, pitäisi maksaa kalliit kuukausimaksut. Onneksi en halua katsoa. Mutta tansseja haluaisin!

Mistä tämän päivän artistit löytävät itselleen esittäytymismahdollisuuden suurelle yleisölle, kun televisiosta sellaista ohjelmaa ei löydy? Joskus oli se Tuttu Juttu. Siinähän oli myös joku artisti aina laulamassa yhden tai kaksi laulua. Sitäkään ei ole enää. Ei myöskään ole Levyraatia. Sen ohjelman ongelma oli, tai kuka nyt ongelmaksi sen näkee, että videoita tai esityksiä aina pätkittiin, jotta ne ehdittiin arvostella ennen mainoskatkoa. Koskaan ei mainoksia pätkitty syystä, että esitys vähän oli pidempi kuin kolme minuuttia.

Ainut mikä mieleen tulee on tämä uusi UMK – Uuden musiikin kilpailu. Ennen ohjelma kulki nimellä Suomen Euroviisukarsinnat. Mikä ohjelmassa sitten on muuttunut muu, kuin nimi on karsintasysteemi jää nähtäväksi. Kilpailuun on kuitenkin demoja lähetetty 540 kpl, mikä paljon enemmän kuin vuosi sitten ”vanhan nimen” –kisaan, jolloin demoja tuli alle 300. (muistin varassa oleva epätieteellinen fakta). Lopullinen viisuedustaja valitaan 25.2.2012 suorassa tv-lähetyksessä. Viisut kisaillaan Azerbaidzanissa toukokuussa ´12. (Maan kirjoitusasu piti luntata Ylen sivuilta, oikolukuohjelma taas on erimieltä).

Jorinaa siitä, mitä televisisosta tulee ja varsinkin siitä mitä sieltä ainakin pitäisi tulla on loputun suo. Vaikka maksullisia kanavia lisätään, näkyykö tarjonnan paljous laadussa? Ja kuka haluaa kalliin tv-lupamaksun päälle maksaa lisäkanavista, on ihan jokaisen oman asia. Jotain vastinetta sille pakolliselle lupamaksullekin haluaisi saada.
Minä haluaisin lisää kotimaisia musiikkiohjelmia. Olipa musiikin tyylilaji sitten mikä tahansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti